Hipaisiko enkeli

Share |

Lauantai 27.12.2008 - Raija Kallioinen


Näin yöllä painajaista. Surrealistisia kuvia kuin suoraan unenselittäjän käsikirjasta.

Pankit ja vakuutusyhtiöt luhistuivat. Hesaria paistettiin valurautapannulla. Ihmiset olivat puoliksi koneita – virtaa täyteen ladattuina taistelivat toisiaan vastaan.

Oli takana väsymystä ja pettymyksen tunnetta. Olin neuvoton, en tiennyt ratkaisuja asioihin joiden äärellä olin. Tunsin itseni riittämättömäksi. Pyhäpäivien aterioilla istuin hiljaa. Jouluevankeliumi ei koskettanut, se ei tuntunut kuuluvan minulle. Ei ihme että unikuvat kertasivat sisäistä olotilaa.

Unessa joku kohotti aseensa ja yritti taikavoimallaan tuhota minut. Aioin väistää, mutta käännyinkin kohti. – Olen ihminen, voimasi ei pysty kuin kaltaisiisi, sanoin.

Sitten äkkiä näin lähelläni ilmassa kirkkaan valopisteen, kuin pienen tähden, valoa säteilevän ihmeellisen jalokiven. Täysin epäilemättä tiesin mikä se on, ja vain hengähdin: voiko enkeli olla noin pieni!

Se oli enkeli. Valollaan se kosketti päätäni ja hitaasti kulki ylitseni. En pelännyt yhtään. Sitä mukaa kun valo virtasi, minut valtasi rauha ja ilo. Tuntui kuin valolla olisi ollut asia: me olemme täällä toisiamme varten. Niin lyhyt viesti.

Heräsin. Olin virkeä ja täysin valveilla. Mieleni oli täyttynyt levolla ja kaikki epävarmuus oli pyyhkiytynyt pois. Ehkä se oli enkelin hipaisu. Tai ehkä se oli loman, levon ja unen alitajunnasta nostama tunnetila. Mutta joulun sanoma sittenkin tuli perille.

Avainsanat: pelko, toivo, tehtävä, enkeli, uni


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini