Museum of Everything - kaikkeuden museo?

Share |

Torstai 3.11.2011 klo 8:24 - Raija Kallioinen


Liikkuva museo vailla vakinaista tilaa, näyttelyt siellä ja täällä meijereistä tavarataloihin. Nimettömät näyttelyt, vain merkittynä numeroin. Visuaalinen ilme perus-Courieria, kuvitus yksinkertaisia piirroksia. Väriskaala vain mustaa, valkoista, punaista.

Miten lontoolainen taidekerääjä James Brett on parissa vuodessa onnistunut brändäämään pelkistetyn museonsa miljoonien tietoisuuteen? Kuinka hän näyttelyllään #4 pääsi Lontoon sykkivään sydämeen Oxford Streetille, Selfridgesin tavarataloon ja sen kullanarvoisiin näyteikkunoihin? Onko The Museum of Everything onnistunut lunastamaan sijansa museoiden joukossa? Entä outsider-taiteelle omistautuneiden ihmisten sydämissä?

The Museum of Everythingin nopeaan nousuun ei riitä selitykseksi taloudellinen kapasiteetti. On täytynyt olla älyä, luovuutta ja suhdetoiminnan taitoja.

Luovaa bisnestä: James Brettillä näyttää olevan intohimoinen suhde kohteeseensa, marginaaleissa kukoistavaan taiteeseen. Taidekeräilijänä hän luottaa vaistoon ja makuun. Hänellä on briljantti liikemiesvainu, loistavat pr-kyvyt ja taito tuotteistaa asiat joihin tarttuu. Hänen museoksi julistamansa toimintamalli on vakiintuneen museokentän ulkopuolella, vailla perinteisten museoiden toimintakulttuuria, normeja ja eettisiä koodeja. Pikemminkin se on luova liikeidea. Kuten bisnesmies, hän vie tuotteensa osaksi markkinoita. Hän tunnistaa nykyhetken ja toimii sen hengessä!

Kiehtovat sisällöt ja omaperäiset toteutukset: The Museum of Everything on tuote, joka mistä kulmasta tahansa katsoen on erottuva. Sen ytimenä on taiteen valtavirtojen ulkopuolinen outsider-taide, genre, jonka esittely on Britanniassa aiemmin ollut vain taidestudioiden, muutaman gallerian sekä Lontoossa päämajaansa pitävän kansainvälisen Raw Vision Magazinen varassa. Suurelle yleisölle The Museum of Everythingin taidesisällöt ovat uutta, outoa ja jännittävää. Näyttelytilat vanhasta meijeristä huipputavaratalon näyteikkunoihin kiehtovat mielikuvitusta ja uteliaisuutta.

Puhetta ajan ja ihmisten kielellä: The Museum of Everything houkuttaa yleisön puolelleen ja mukaan. Näyttelyiden ohessa on kiinnostavia ja hauskoja tapahtumia ja workshopeja. Ystävälistoille liittyneet saavat museolta jatkuvaa viestinnän virtaa, kuten Facebookiin kiinni kasvaneiden kuuluukin. Kieli on hauskaa, nokkelaa, monitasoista, huumorin kyllästämää. Nämä museopostit avataan ja luetaan. The Museum of Everything ei peri näyttelyistä pääsymaksua, mutta toimii sympatiaa herättäen kuten ”tavalliset” museot: pyytää avustuksia ja kutsuu talkooapua. Ja näyttää saavan apuvoimia! Selfridgesissä näyttelyn liepeillä pyöri joukoittain nuoria avustajia. On houkuttelevaa liittoutua osaksi tällaista yhteisöä, päästä yhdeksi everythingiläisistä.

Vallankäyttäjien verkostot: Kerta toisensa jälkeen James Brett näyttää onnistuneesti löytävän kumppanit alueilta, joilla luovuus ja kannattavan liiketoiminnan ajatus lyövät kättä keskenään. Hän tuo oudon ja houkuttavan outsider-taiteen liike-elämän sisäpiireihin ja tarjoaa oivalluksen toinen toiselleen syntyvästä lisäarvosta. Sponsorit ja kumppanit ovat välttämättömiä museolle, joka ei toimi julkisin varoin. Myös median kiinnostuksen Brett on onnistunut herättämään, ja mikä ihailtavinta, myös pitämään kiinnostuksen yllä suurkaupungin aiheita pursuavassa kilpatarjonnassa.

Vuoropuhelua asiantuntijuuden sisäpiireissä: Näyttelyn #4 katalogi antaa vaikuttavan kuvan, miten systemaattisesti James Brett käy vuoropuhelua outsider-taiteen arvostettujen asiantuntijoiden kanssa. Mielenkiintoiseen vihkoseen on dokumentoitu 20 keskustelua, kumppaneina mm. professori Colin Rhodes, Guggingin johtaja tohtori Johann Feilacher sekä Adolf Zwölfli -museon kuraattori Daniel Baumann. Julkaisu viestii Brettistä kentän aktiivisena vuoropuhelijana ja kyvykkyyksien tunnistajana. Mutta herkästi syntyy myös vaikutelma, että haastateltujen henkilöiden arvovalta pyritään liittämään osaksi The Museum of Everythingin imagoa ja sen brändäyksen rakennusaineeksi.

Tuotteistusta ja kaupallista oivallusta: Voiko kuvitella parempaa liiketilaa kuin katutason myymäläosasto Oxford Streetillä! Sellaisen Selfridges tarjosi kehitysvammaisten taideteoksista tuotteistetuille tarvikkeille. Oli tarjolla taideaiheista paitaa, leninkiä, julistetta, kassia. Taitavasti tuotteistettuja olivat myös taidetarvikkeet, joissa komeili Museum of Everythingin logo. Museon nettisivuilta löytyy myös kansainvälinen taideteosten kauppapaikka mukaan liittyville studioille. Itselleni ei aivan selkeästi hahmotu, mitä tarkoittaa nettisivuilla mainittu hyväntekeväisyyden periaate. Toivottavasti ainakin sitä, että myyntituottoja ohjautuu kehitysvammaisille taiteilijoille.

 

Vaikutelmia #4:stä

Näyttelyn #4 idea oli kekseliäs, sijainti oli loistava, taiteilijoita oli eri puolilta maapalloa hengästyttävät määrät. Mukana oli tunnettuja, korkeasta tasostaan arvostettuja studioita, mutta myös kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Joukossa oli vahvoja, ilmaisuvoimaisia taiteilijoita, joiden teoskokonaisuuksista syntyi persoonallinen taiteilijakuva.

Kaikesta ihailusta huolimatta päällimmäinen vaikutelmani oli hämmennys. Näyttelytila oli lokeroitu pieniksi, huonosti valaistuiksi kamareiksi. Portaikon seinillä oli teoksia lattiasta kattoon tiheinä pintoina. Yksittäiset työt hukkuivat toinen toisensa sekaan, syntyi tunnelma keskinkertaisuudesta. Hämärässä ei nähnyt tekijöiden nimiäkään. Yritin etsiä joitakin kotimaastani näyttelyyn lähetettyjä teoksia, mutta onnistuin löytämään vain yhden.

Valtaosa teoksista oli päällystetty pleksillä, ja reunat oli kantattu värillisellä teippinauhalla. Pikkunäppärä ratkaisu, juuri sellainen, mihin köyhät työpajat turvautuvat ja saavat säästöbudjetilla aikaan siistin ja yhtenäisen lopputuloksen. Tässä yhteydessä ratkaisu tuntui kovin helpolta ja teki yleisilmeestä halpahintaisen ja askartelevan.

Sokkeloinen, hämärä, runsas ripustus kenties tavoitteli rinnastusta ihmismielen hämäriin piilopuoliin ja maailman kaoottisuuteen, mutta näyttelyn teoksille taiteena se ei tehnyt oikeutta. Jos tavoitteena oli luoda arvostusta kehitysvammaisten taiteilijoiden työlle ammattitaiteilijoina ja osana ”oikean” taiteen kenttää, esillepano ei tätä tukenut.

Mutta aivan oma lukunsa oli näyttely #4.1 Selfridgesin ylimpien kerrosten varastotiloissa. Tunnetun yhdysvaltalaisen kehitysvammaisen taiteilijan Judith Scottin suurikokoiset tekstiiliveistokset valtavassa hallissa oli ripustettu unelmankevyesti, kuin ilmassa leijumaan. Ihana toteutus! Vastakkainasettelu alakerran studiotaiteen esillepanoon oli kuin yö ja päivä.

 

Onko ”Everything” Kaikki?

Runsaudesta huolimatta oli silmiinpistävää, että osa arvostetuista eurooppalaisista studioista puuttui näyttelystä, tai niiden edustus oli kovin kapea ja keskinkertainen tunnettuun volyymiinsa nähden.

Outsider-taiteen eurooppalaisella kentällä näyttely #4 onkin ollut laajan hämmästelyn ja jopa kohun aihe. Kansainvälinen näyttelytoiminta on nykypäivänä useimmille studioille tuttua, ja vakiintuneet lainauskäytännöt tunnetaan hyvin. Monille tuotti hätkähdyttävän yllätyksen, kun Museum of Everything teosvalinnat tehtyään yllättäen ilmoitti, että ehtona teosten näyttelyyn pääsylle on, että ne tulee lahjoittaa heidän kokoelmaansa. Tai mikäli lahjoitus on mahdoton, lunastushinta voisi olla kymmenen (!) puntaa. Moni studioiden edustaja on kertonut tämän saman hämmästyttävän tarinan, enkä tohdi asettaa kokemusten luotettavuutta kyseenalaiseksi.

Mitään laitonta lahjoitusten pyytämisessä tai halvalla ostamisessa ei tietenkään ole. On myös nähtävä se arvo, mikä tuntemattoman taiteilijan parrasvaloihin nostamiseen liittyy. Mutta kun kyseessä ovat kehitysvammaiset taiteilijat ja pyyteetöntä työtä tekevät studiot, lainaajan asettamat ehdot ovat monien mielestä tuntuneet kohtuuttomilta. Erikoiselta tuntuu myös se, että poikkeukselliset ehdot ilmaistaan vasta neuvottelujen loppusuoralla. Ehkäpä outsider-taiteenkin kentällä olisi hyvä kaivaa esiin kansainväliset ICOMin (International Council of Museums) eettiset koodit ja tutustua niihin.

Näyttelykatalogin #4 haastattelussa psykiatri, taiteilija Johann Feilacher sanoo osuvasti: ”A good artist with a disability should get the same for his work as any artist of the same calibre. The artist here cannot make contacts in the business world, nor can they run their lives with the money they make, despite the fact they are great artists. I help them to achieve all this. Every artist should have equal rights.”

Ymmärrän hyvin, että kehitysvammaisten taiteilijoidensa eduista ja asemasta huolta pitävät studiot ovat puntaroineet tarkasti eettisiä kysymyksiä ja moni on harkitusti jättäytynyt pois tästä näyttelystä. Se että niiden nimet eivät esiintyneet ”kaikkien” joukossa ei tee niiden toimintaa olemattomaksi. Ne, jotka kentällä toimivat, tunnistavat toistensa arvon ja merkityksen.

Yksinoikeus kaikkeuteen on ajatusharhaa, leikkiä, peliä. ”Kaikeksi” julistautuvan ulkopuolella on näes enemmän kuin sisällä: ”Kaikki Muu”!

Aika ja avaruus ovat äärettömät, elämän kehässä on tilaa monenlaisuudelle. Mahdumme mukaan vanhoin hyvin käytännöin, uudenlaisin pelinavauksin, kiinnostuksin ja torjunnoin. Se mitä toinen toistemme välille tarvitsemme, on keskinäinen kunnioitus.

Raija Kallioinen
European Outsider Art Association EOA, varapuheenjohtaja

Avainsanat: museo, outsider-taide, kehitysvammaisten taide


Kommentit

6.11.2011 11:41  Kristiina Heikinheimo

Hyvä kirjoitus. Kiitos. Mielenkiintoinen aihe!

Juuri tällä hetkellä ensimmäinen mielleyhtymäni koskee Patsaspuistoa siltä kannalta, miten saamme hankkeen jälkeenkin oheistuotteissa ja näyttelyissä säilymään sekä vapautta että eräänlaisen "veijon vähimmäistason", ja puisto pärjäisi taloudellisesti hyvin mutta irti kylmästä kaupallisuudesta.
Toinen kommenttini koskee sanan Everything kääntämistä kaikkeudeksi.

6.11.2011 18:15  Raija Kallioinen

Kiitos palautteesta Kristiina. Olet oikeassa, hyvissä kaupallisissa oivalluksissa on opiksi otettavaa. Ja siinäpä haastetta, että samalla vaalimme vastuullamme olevien asioiden herkimpiä arvoja.

Otsikossa en tarkoita ?kaikkeutta? käännökseksi, vaan kysymysmerkin kanssa se pikemminkin on asenteisiin liittyvää pohdintaa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini